Filosofien laaksossa järjestettiin keskiviikkoiltana paneelikeskustelu otsikolla ”Millaista on kuulua sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön ja olla partiolainen Pohjanmaalla”. Puheenjohtajana oli Pinkkipartio ry:n puheenjohtaja Veera Hatakka ja alustajina Anniina ja Janne Oulusta sekä Käpy Pinkkipartio ry:n edustajana. Keskustelun aikana ringissä viipyi tai piipahti  kolmisenkymmentä henkilöä.

Ensimmäinen paneelikysymys oli, ovatko alustajat kokeneet voivansa olla omia itsejään partiotoiminnassa. Kovin monia ongelmia ei alustajille ollut jäänyt mieleen, mutta Käpy kertoi tapauksesta, jossa pikkupartiolaisen vanhempi oli ottanut lapsensa pois ryhmästä kuultuaan Käpyn seurustelukumppanin sukupuolesta. Partionkaan kulttuuri, arkitodellisuus, ei siis vielä ole samalla tasolla asiakirjoihin kirjatun yhdenvertaisuuden periaatteen kanssa.

Jannen mukaan ”ei ole kiusallista vaan kummallista, kun pitää erikseen sanoa olevansa homoseksuaali”. Siihen, että kertoo ettei koe olevansa sen paremmin mies kuin nainenkaan, vaan edustavansa jotain muuta sukupuolta, tai että on esimerkiksi tyttö joka ei rakastu (vain) poikiin, viitataan arkikielessä kaapista ulos tulemisena. Kaikki alustajat olivat yhtä mieltä, että kaapista tulo ei ole yksittäinen tapahtuma vaan prosessi, usein arjessa toistuva tapahtuma. Erilaisissa yhteisöissä ja tilanteissa joutuu punnitsemaan, onko tarpeen kertoa näin henkilökohtaisesta asiasta ja jos pitää, niin miten se kannattaa tehdä. Anniina kertoi:” Yritän joskus säikytellä randomeita ihmisiä nolostuttamalla heitä”. Hänen tavoitteenaan on hoksauttaa muistamaan, että kaikki eivät ole sen paremmin heteroita kuin tyttöjä tai poikiakaan.

Vinkkinä alustajat kertoivat, että jos joku kertoo sukupuoli-identiteetistään tai seksuaalisesta suuntautumisestaan sinulle, reagoi edes jotenkin. Asiaan valmistautuminen on voinut olla pitkä ja pelottavakin prosessi, joten tuntuu pahalta, jos se ohitetaan olankohautuksella. Reaktion on kuitenkin hyvä olla neutraali: ”Kiitos, että jaoit tämän asian” on ihan hyvä vastaus. Niin vihamielisyys kuin ”Jee jee, sateenkaarilippu liehumaan!” -tyyppiset yltiöpositiiviset juhlistamiset ovat turhia ylilyöntejä. Jos joku nuori tai vanhempikin partiolainen tulee kaapista ulos, partiojohtajien olisi hyvä tarjota tukeaan esimerkiksi kysymällä, toivooko kertoja asian jakamista laajemminkin lippukunnassa ja miten voisi auttaa siinä.

Keskustelu laajeni käsittämään yhdenvertaisuuden periaatteen sisällyttämistä partiokasvatukseen. On tärkeää paitsi antaa tilaa normista poikkeaville myös varmistaa, että partiolaiset oppivat kertomaan erityistarpeistaan. Niitä kuuluisia ”ylimääräisiä” saunavuoroja voidaan tarvita kovin monesta syystä, ei pelkästään muunsukupuolisia varten.

Keskustelu toimi samalla mainoksena Pinkkipartio ry:n ständille, jossa voi perjantain lounastaukoon saakka käydä kynsilakkabuffetissa ja oppimassa lisää aiheesta. Muun muassa sanastoaktiviteetti, jossa saa lajitella sanoja asiallisiin ja loukkaaviin, on silmiä avaava.

Teksti: Mari Hurskainen

Kuvat: Laura Kalaoja ja Tuomo Pesonen

 

Miten partiotoiminnassa pitäisi ottaa huomioon sukupuolen moninaisuus, jotta partio olisi aidosti avointa kaikille?

  • Loukkaavaan kielenkäyttöönn, esim. homovitseihin, on puututtava systemaattisesti
  • Ryhmiin jakamiseen on muitakin tapoja kuin tytöt/pojat.
  • Erityisesti yhteislippukunnissa on hyvä varmistaa, että kaikki saavat oppia kaikkia töitä, ettei käy niin, että tytöt ovat muonittajia ja pojat saavat touhuta moottorisahojen kanssa
  • Partio-ohjelmassa on moninaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyviä aktiviteetteja eri ikäkausille
  • Oikeusministeriöstä voi tilata ilmaiseksi kylttejä, joissa lukee ”syrjinnästä vapaa alue”.
  • Pinkkipartio ry jakaa tietoa. Hyvä aloituspaikka on vaikkapa yhdistyksen Facebook-sivu
  • Tietoa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta jakavat mm. SETA ry, TraSek, Transtukipiste, Sateenkaariperheet ry, fi